Pangaean hajotessa magmapurkauksilla olikin kaksi lähdettä

Helsingin yliopistoon kuuluvan Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tuore tutkimustulos voi selittää suuriin magmapurkauksiin liittyvien havaintojen ristiriitaisuuksia.

Julkaistu 3.4.2018 Kuva: Arto Luttinen

Noin 251–65 miljoonaa vuotta sitten Afrikka repeytyi irti Antarktiksesta, minkä käynnisti valtavat magmapurkaukset, ja supermanner Pangaean hajosi kappaleiksi. Luomuksen yli-intendentti Arto Luttinen on ryhmineen tutkinut muinaisen laavameren jäänteitä. Tutkimusten tuloksena saatiin osin selvitettyä purkaukseen liittyviä ristiriitaisuuksia. Tutkijat ovatkin kiistelleet muun muassa syntyivätkö purkaukset Maan vaipan ja ytimen rajalta ylös kuohuneesta kuumasta virtauksesta eli vaipan pluumista vai vaipan yläosa kuumetessa vähitellen Pangean alla.

Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin laavakivien koostumusta koko magmapurkauksen alueella. Magmalähdettä koskeneet aiemmat tutkimukset ovat kohdistuneet pääasiassa vain tiettyyn osaan laavakerrostumia. Kivien kemialliset sormenjäljet osoittavat, että laavakerrokset syntyivät eri tavalla eri alueilla. Tutkijat selvittivät, että valtavalla magmapurkauksella olikin kaksi erilaista lähdettä. Toinen oli aiempien tutkimusten mukaisesti ylävaippa, mutta toinen oli todennäköisesti syvästä vaipasta kohonnut kuuma pluumi.

Voit lukea tiedotteen täältä.